Elämme kummallisia aikoja tällä hetkellä. Koronavirus leviää maailmalla. Koska perheemme kuuluu riskiryhmään, olemme eläneet omaehtoisesti karanteenissa jo tovin. Vanhemmat lapset käyvät etäkoulua, nuorin nauttii luonteensa mukaisesti kotona olemisesta, mutta kaipaa tietenkin ystäviään ja toimintaa esikoulussa.
Itse tein etätöitä, mihin olen tottunut ennestään. Eilinen, maanantai, oli kuitenkin viimeinen työpäivä, koska olen nyt lomautettu toistaiseksi. Monella yrityksellä menee nyt huonosti, alasta riippumatta.
Vaikka olenkin lomautettu, en ole toimeton. En voi hyvin, jos minulla ei ole merkityksellistä tekemistä. Siksi päätin heti kun kuulin lomautuksesta, että kirjoitan lomautuspäiväkirjaa. Onhan niitä kaiken maailman fitnesspäiväkirjoja ja muita, miksei myös lomautuspäiväkirja? En lupaa mitään kauhean jännittävää sisältöä. Vietämme kuitenkin kaiket päivät kotona, eivätkä rutiinit juuri poikkea toisistaan. Mutta kirjoitan arjestani ja tekemisistäni. Ken tietää, mitä tapahtuu lähitulevaisuudessa..
Mitä tein tänään?
Tänään olen hoitanut viimeisetkin byrokratiat, ilmoitukset ja lomakkeet. Olen kyllä hieman ihmeissäni siitä, miten järkyttävän kankeat ja vaikeat kaikki lomakkeet ja systeemit ovat. Vaikuttaa siltä, että viranomaisten nettipalveluiden kehittäjät eivät ole tuttuja UX tai käyttäjäystävällisyys -termien kanssa. No, sain kuin sainkin kaiken järjestettyä, toivottavasti nyt on se homma hoidossa.
Muu päivä onkin sitten mennyt lasten kanssa. Kävimme metsässä 6-vuotiaan kanssa. Satuimme kulkemaan kohtaan, jossa kolme peuraa lepäsi. Ne nostivat päitään, mutta eivät liikkuneet. Olin juuri näyttämässä käsimerkkiä lapselle että ollaan hiljaa. Mutta hän leikki juuri silloin ninjaa, ja hyppäsi esiin kovalla Jii-haa-huudolla. Peurat häipyivät sen sileän tien.
Leivoimme pikkuleipiä iltapäiväkahvin kanssa nautittavaksi. Lisäksi olen rakentanut Legotaloja (lapsi ei ole kovin vaikuttunut äitinsä insinööriosaamisesta), ratkoneet vaikeita suomen kielen läksyjä ja siinä välissä laittaneet kaksi kertaa ruokaa ja parit välipalat ja kahvit siihen väliin. Jännittävää, eikö?
Koska on niin tavallista kertoa, miten on pukeutunut, voin senkin kertoa. Tänään minulla oli päälläni vanhimman tyttären harmaa t-paita ja vanhat, harmaat villakalsarit. En julkaise selfietä tänään, sattuneesta syystä.
Toivotan sinut lämpimästi tervetuloa seuraamaan tätä kiinnostavaa (?) lomautuspäiväkirjaa!
Huomiseen, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne!