Luukku 10: ”Ajattele nyt pakolaisiakin!”

Sairaan ihmisen ei pidä ikinä valittaa mistään, koska aina on joku, jolla on asiat vielä pahemmin. Varsinkin kun on kyse psyykkisestä sairaudesta, ei aina ymmärretä, että psyykkinen sairaus voi olla ihan yhtä vakava tai vakavampi kuin mikä tahansa muu sairaus. Joskus joku voi yrittää lohduttaa sairasta ihmistä kertomalla jostain muusta henkilöstä, joka on vaikka kuolemaisillaan, että ajattele nyt vähän.. Tämähän ei valitettavasti auta millään lailla sitä sairasta ihmistä.

”Ajattele nyt pakolaisiakin”, eräs henkilö sanoi minulle vuosia sitten kun kerroin hänelle senhetkisistä vaikeuksistani. En tiedä vielä tänäkään päivänä, mitä minun pitäisi vastata sellaiseen kommenttiin. On ihan selvä juttu, että olen mieluummin mielenterveyspotilas Suomessa, kuin että olisin pakolainen kumiveneessä keskellä Välimerta. Mutta se, että jollain on vielä pahemmat oltavat, ei poista tai vähennä minun ongelmiani.

”Että kehtaatkin valittaa, ajattele nyt miestäsikin, hänellä kun on OIKEA sairaus!” Tämän olen myös saanut kuulla eräältä henkilöltä. Taas tullaan siihen, että somaattinen sairaus on aina ”pahempi” ja vakavampi kuin psyykkinen sairaus. En tiedä tuohonkaan, mitä pitäisi vastata. Ensinnäkin, ikinä ei voi eikä pidä verrata sairauksia, ikinä en tekisi niin itse. Toisekseen, mieheni on vakavasta ja kroonisesta sairaudestaan huolimatta kuitenkin ollut paljon terveempi kuin minä.

Mieheni Conny onkin monta kertaa sanonut, että olisi paljon helpompaa, jos minullakin olisi jokin somaattinen sairaus. Silloin hoito olisi helpompaa, ja ihmiset ympärillämme ymmärtäväisivät ehkä asioita vähän paremmin.

 

Psyykkinen sairaus on oikea sairaus. Se vaatii oikeaa hoitoa. Yhteiskunnassa huomaa jo sallivamman ja ymmärtäväisemmän ilmapiirin. Mutta vielä on pitkä matka siihen, että psyykkiset sairaudet olisivat samalla viivalla kuin fyysiset sairaudet.