Terapiassa käynti on yleistynyt vuosien varrella. Psykoterapiassa on erilaisia suuntauksia. On perheterapiaa, parisuhdeterapiaa, lyhytterapiaa ja pitkää terapiaa. Ja kaikkea siltä väliltä. Painotan taas, että puhun vain omasta puolestani, ja omiin kokemuksiini perustuen. En puhu sellaisesta, josta minulla ei ole tietoa tai kokemusta.
Minusta on hyvä asia, että julkkikset ja myös ihan ”tavikset” kertovat avoimesti käyvänsä terapiassa. Terapia ei ole mitään mystistä, salaista tai häpeällistä, se on hoitomuoto muiden hoitomuotojen joukossa. Itselläni on kokemusta ihan ”tavallisesta” terapiasta ilman erillistä suuntausta, psykoanalyyttisesta psykoterapiasta, sekä kognitiivisesta psykoterapiasta. Jos minun täytyisi sanoa jotain huonoa terapiasta, se olisi hinta. Eihän terapia ole periaatteessa kallista, mutta kun talous on sairauden takia muutenkin todella ahtaalla, niin terapian kustannukset tuntuvat todella isoilta.
Terapiaan pääsy on joskus kuin viidakossa rämpiminen. Mistä löytää terapeutti, kenellä on oikeus saada Kela-korvausta, kuka voi hakea vakuutusyhtiöltä korvausta, onko terapeutti Kelan hyväksymä jne. Siksi en puhu siitä sen enempää juuri nyt. Minulla on tilanne ollut se, että olen joutunut maksamaan terapiani itse. Kun monta vuotta sitten aloitin psykoanalyyttisen psykoterapian, sovimme terapeutin kanssa, että kävisin hänen luonaan kaksi kertaa viikossa noin kahden vuoden ajan. Silloin ajattelin, että minulla ei mitenkään voi olla niin paljon puhuttavaa, että jaksaisin istua kaksi vuotta, kaksi kertaa viikossa puhumassa itsestäni. No, loppujen lopulta kävin hänellä yli kaksi vuotta.
Olen laskenut, että olen tähän asti maksanut terapiastani yli 10 000 euroa. Aina en edes ole joutumaan maksamaan täyttä hintaa käynneistäni. Kuvittele, mitä olisinkaan voinut tehdä muuta sillä summalla rahaa! Olisin voinut matkustella perheeni kanssa. Ehkä olisimme voineet rakentaa saunamme valmiiksi, saunan, joka tällä hetkellä on vain betoniseinää. Tai olisin voinut mennä laserleikkaukseen ja päästä eroon piilolinsseistä. Tai olisimme voineet järjestää ne unelmahäät, joita ei voitu järjestää kun sairaudet ja muut ongelmat iskivät. Lista on pitkä.
Mutta sitä työtä, jonka olen tenhyt terapeuttieni kanssa ei voida laskea euroissa tai tunneissa. Arvostan terapian tuloksia korkeammalle kuin ikinä voisin arvostaa saunaa tai ulkomaanmatkaa. Olen oppinut tuntemaan itseni. Olen löytänyt itseni, olen kerros kerrokselta repinyt niitä ympäristön asettamia vaatimuksia ja tunteita. Olen riisunut kaikki täydellisyyteen liittyvät likakerrokset. Olen oppinut tuntemaan. Kaikkea. Olen joutunut nostamaan esille tunteita, joita piilotin monta vuotta. Olen joutunut suremaan niitä asioita, joita en aikoinaan saanut surra. Olen joutunut hyväksymään itseni ja elämäni, sairauteni. Olen joutunut tekemään kovaa työtä vaikeiden asioiden parissa. Kyyneleet ovat valuneet terapeuttien huoneissa. Mutta on siellä kuulunut raikuvia naurujakin.
Olen joutunut kaivamaan esiin kaiken vanhan paskan. Mutta vähän kerrallaan olemme yhdessä käyneet läpi sitä paskaa, ja olen lopulta voinut päästä siitä paskasta eroon, valmiiksi käsiteltynä ja lajiteltuna. Tiedän tänään kuka olen ja mitä haluan.
Olen joutunut käymään läpi epämiellyttäviä ja ahdistavia tunteita ja tilanteita. Mutta olen saanut palkinnon siitä kovasta työstä, jonka olen tehnyt. Olen saanut uuden elämän. Elämän, josta voin itse nauttia, ja josta perheeni nauttii.
Minä elän. Jo se on 10 000 euron arvoinen asia.