Nyt on enää kaksi päivää jouluaattoon, ja ihmiset alkavat olla jo joulutunnelmissa. Sen takia en enää halua kirjoittaa liian raskaista aiheista.
Eräs klisee, jota kuulee usein, on se, että kun on käynyt läpi jotain vaikeaa tai rankkaa, ihminen muuttuu nöyremmäksi, kiitollisemmaksi, koko elämänkatsomus voi muuttua. Tämä klisee pitää yleensä paikkansa. Kun kohtaa vaikeuksia, joutuu menemään itseensä, joutuu laittaa elämänarvot uuteen järjestykseen, oppii olemaan kiitollinen niistä todella pienistä asioista, ja huomaa, miten on ollut stressaantunut ihan turhista asioista. Moni tietenkin havahtuu näihin myös ilman suurempia vastoinkäymisiä, mutta tavallisinta se on juuri kriisien jälkeen. Kun ajattelen elämääni, mitä halusin elämältä nuorena ja mitä haluan nyt, ero on aika suuri.
Minä, 20 v haluan:
- Haluan näyttää hyvältä
- Haluan menestyksekkään uran
- Haluan hyväksi kaikkitietäväksi äidiksi
- Haluan olla aktiivinen eri yhdistyksissä
- Haluan olla aktiivinen, ja harrastaa hienoja, tärkeitä ja hyödyllisiä asioita
- Haluan olla täydellinen kokki
- Haluan olla paras vaimo
- Haluan olla maailman paras tytär ja sisko
- Haluan olla koko ajan tavoiteltavissa, koko ajan menossa mukana
- Haluan vähintään yhden ulkomaanreissun vuodessa
- Haluan olla se, joka aina sanoo kyllä
- Haluan suorittaa täydellä kapasiteetilla kaikkea mitä ikinä teenkään
- Haluan hyvän maineen
- Haluan olla äiti, joka on aina mukana keräämässä rahaa lapsille, aktiivinen vanhempainyhdistyksissä jne
- Haluan osata täydellisesti yhdistää työn, perheen ja vapaa-ajan
- Haluan syödä terveellisesti ja monipuolisesti
- Haluan, että kalenteri on aina täynnä
- Haluan olla hyvin aktiivinen koko päivän
- Haluan yksinkertaisesti olla täydellinen ihminen
Mitä haluan 2016:
- Haluan jatkaa matkaani kohti terveempää elämää
- Haluan, että mieheni sairaus pysyy aisoissa lääkityksen avulla
- Haluan olla yhtä kiitollinen, iloinen ja ylpeä perheestäni kuin olen juuri nyt
- Haluan, että lapset ajattelevat vielä kauan, että olen maailman paras äiti
- Haluan jatkossakin, että pystyn olemaan rehellinen ja avoin sekä itselleni, perheelleni sekä ympäristölleni
- Haluan, että muutkin näkevät, että olen ylpeä siitä, mitä olen saavuttanut vaikeuksista huolimatta.
- Haluan, että ympäristö ymmärtäisi, että tämä ei ole laiskuutta tai tyhmyyttä, vaan sairautta
- Haluan palata aktiivisesti työelämään
- Haluan, että minut hyväksytään juuri tämänlaisena
- Haluan, että pääsisimme jonain päivänä viettämään häitä mieheni kanssa
- Haluan jatkaa työtä kokemusasiantuntijuuden parissa, haluan lisätä tietoutta ja vähentää stigmaa ja ennakkoluuloja mielenterveyshäiriöitä koskien
Elämä ei ole ihan sellaista, joksi sen kuvittelin teini-ikäisenä. Tietyt asiat ovat paremmin, toiset huonommin. Olen kuitenkin onnellinen ja kiitollinen siitä, mitä minulla on. Joka päivä kun lapset tulevat kotiin koulusta ja päiväkodista, koti täyttyy puheesta ja naurusta, se lämmittää sydäntäni. Syömme päivällistä yhdessä, ja kaikki kertovat mitä on mielessä, millainen päivä on ollut. Käperrymme yhdessä sohvannurkkaan viltin alle, katsomme lastenohjelmia, teemme läksyjä tai pelaamme pelejä. Ja kun lapset makaavat omissa sängyissään ja odottavat hyvänyöntoivotuksia ja suukotuksia, tunnen mitä elämä todellakin on, tunnen mikä on tärkeää tässä elämässä. Juuri nyt taistelen paremmasta terveydestä. Ja se päivä tulee, uskon siihen täysin. Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että saan olla maailman paras äiti lapsilleni. Kiitollinen siitä ihanasta perheestä, joka minulla on.
Työ, täpötäydet kalenterit ja ulkomaanreissut – ne saavat odottaa. Niiden aika koittaa kyllä myöhemmin.